Must have: Daniel Wellington

Nyt on muuten pakko kertoa tän kesän/syksyn hitistä miesten asustemuodissa Tukholmassa: Daniel Wellingtonin kellot!

Vähän googlaamalla huomasin minäkin blogeja normaalisti lukematon, että firmalla on ollut aikamoinen bloggarinliehittelykampanja meneillään jo helmikuussa. Hyvä kysymys on, missä vaiheessa menee överiksi, jos joka toinen bloggari kertoo saaneensa ilmaisen kellon näytille... se siitä eksklusiivisuudesta.

Mutta oikeastaan vasta kesällä merkki on lyönyt itsensä läpi pikkutakkikundien ja nuorekkaiden pukumiestenkin keskuudessa täällä. Tuntuu, että näitä on nyt kaikilla! Työporukan "top tier" kavereilla on kaikilla pakko olla juuri tämä juuri nyt.

Mielenkiintoista, että mallit on samat naisille, mutta en ole kyllä vielä yhdelläkään naisella bongannut kelloa livenä. Miehet taas tykkää; vaaleanpuna-sini-valkoraidallinen pinkin kauluspaidan kanssa, jenkkiväritys iltaa varten, sinivalkoraita sunnuntaibrunssille - ymmärtäähän sen kun asustevalikoima on normaalisti miehillä vähän suppeampi.

Ja okei, tukholmassa ei toisaalta tarvitsekaan olla eksklusiivinen. Jos joku juttu on in, niin kaikilla pitää olla just se. Ehkä Suomessa kuitenkin tykätään olla vähän edes individualistisempia. Onko näitä näkynyt? Siis muilla kuin bloggareilla? Hyvännäköinenhän tuo on, ei käy kieltäminen.

// Noora

Koti Kungsholmenilla

...on vielä pahasti vaiheessa :)

Nyt on kesälomat vietetty ja kodeista toiseen muutettu - taas aika päivitellä elämää blogissa.

Kotoa puuttuu vielä taulut seiniltä ja kaikenlaiset pikkujuttujen fiilaukset samoin. Mutta eiköhän tämäkin koti ole viimeistelty sitten ajan kanssa, kuten Sallan ihana koti stadissa. Iiihania kuvia kämpästä, Salla! Jotenkin niin sopivassa suhteessa industrialia ja myös pientä romanttisuutta ja rosoisuutta.

Meidän kodin ilopilkku on oma yrttiloota, joka on jo kivasti herännyt eloon parin viikon hoivaamisen jälkeen. Ja vaikkei ihan ullakkohuoneistoon vielä olla päästy, niin söpölle ja rauhaisalle alueelle kuitenkin, korttelin päähän äksönistä. Lisää kämpästä myöhemmin, nyt unille!

// Noora

Vuosi kotia

Aika tarkkaan tasan vuosi sitten ostin tämän asunnon. Remonttia, remonttia ja vesivahinkoja. Paukkuvia budjetteja. Sisustushankintoja...

Nyt tänään kotiin tullessa tajusin, että hei mulla on nyt aika valmis tosi kiva koti. Mahtava tunne. Tai on tämä tuntunut melko valmiilta jo kauan, mutta jotenkin tänään, tuli vaan sellanen fiilis. Tein pari päivää sitten ison siivouksen ja tuntui vaan niin kivalta astua siistiin kotiin, joka ei ole täynnä kaikenmaailman epämääräisiä kasoja tai pyykinkuivaustelinettä keskellä lattiaa.

Blogi ja minä ollaan oltu kesälomalla, vaikka niin kovasti sanoin, että back in business. Nyt kuitenkin asiat alkaa rullaamaan siihen malliin, että uusia postauksia syntyy varmasti. On kertynyt niin paljon kerrottavaa :)

Heinäkuun loppu, vettä sataa joka päivä, joten on aika hyvä hetki alkaa taas istua koneen ääressä myös iltaisin ja näpytellä juttuja teille.

/S

Kiilan brunssi

Lomaviikko!!

Mikäs sen parempaa lomaviikon aloitusta kuin hyvässä seurassa ja rauhallisessa tahdissa vietetty brunssi. Tällä kertaa ei kuvia ruokalajeista, sillä unohdinpas sitten kameran piuhan Tukholmaan. 

Mutta siis Kiilan brunssi oli oikein suositeltava. Sopiva määrä ruokalajeja, paljon tuoreita hedelmiä, perus munakas-pekonisetit ja ruokaisia salaatteja. Pehmeän rapsakoita croissanteja ja marmeladia löytyy, se on aina plussaa.

Maikku huomautti aiemmin paikassa käyneenä, että annokset vaihtelevat viikoittain. Ei siis haittaa, vaikka kävisi paikassa useammankin kerran lyhyen ajan sisään. 

Ja mikä Kiilan erottaa vaikka Fannysta, on tilan määrä ja melun vähyys. Todettiin yhdessä, että brunssikokemus on paljon nautittavampi, kun ei tarvitse huutaa tai tulla muiden vieraiden sateenvarjojen tai kyynärpäiden torkkimäksi. Kuvissa tila näyttää kylmältä, mutta todellisuudessa paikka tuntui ainakin sunnuntain rankkasateen ympäröimänä oikein mukavan kutsuvalta. Ja päästiin ihan parhaaseen pöytään Manskulle avautuvien isojen ikkunoiden ääreen.

Vinkkinä muuten, että lauantain brunssi on 5 € sunnuntaita halvempi.

Mielelläni menen uudestaankin, jos tulee Stadissa käytyä :). Kiitos tytöt!

//Noora

Petite France @ Kungsholmen

Oih näin ne viikot kuluu ihan huomaamatta. Tämä viikko loppuun, ensi viikko lomaa, yksi viikko töitä ja sit on jo muutto! Nytkin pitäisi vain olla pakkaamassa. Mutta hei kaikille tukholmankävijöille taas hyvä vinkki, jos satutte Kungsholmenille päin tulemaan, käykää kahvilassa nimeltä Petite France.

Paikka on ihan tosi suosittu, mutta onneksi iso terassi helpottaa kesäaikaan. Täältä saa ihastuttavia leivoksia, ranskalaishenkisiä leipiä ja lämmintäkin ruokaa. Ja jos käy arkena lounasaikaan, annoksen hintaan kuuluu leipä, jälkkäri ja kahvi. Ei paha!

Seinille huolettomasti sijoitellut pariisilaisvalokuvat hurmasi mut (ja äitin myös) niin, että pitää varmaan saada jompi kumpi allaolevista kuvista tulevaan kotiin <3... Googlailkaapa netistä valokuvaajaa Robert Doisneau!

//Noora

Kungsholmen kutsuu

Ciao!

Kuten Sallakin eilen kirjoitteli kiireistään, mulla on ollut vastaavasti kiireitä (ja typerää jatkuvaa sairastelua). Mun kiireet ei liity työpaikanvaihtoon, vaan kuun vaihteessa koittavaan asunnonvaihtoon. Kyllä vain, se on jo kolmas kämppä lähes vuoden sisään. Gotta love Sthlm...

Mutta tämä vaihdos on ihan toivottu. Muutan Alvikin uinuvasta rollaattori-koiranulkoiluttajalähiöstä keskemmälle äksöniä Kungsholmenille. Can't wait! Vastassa odottaa vähän enemmän neliöitä, vähän vähemmän yksinäisyyttä ja loistavia ruokapaikkoja ihan kortteleiden päässä. Koska tulette dear friends taas kyläilemään...?

Tänään oli Ruotsin kansallispäivä ja näin ollen vapaata töistä. Mikäs sen parempaa kuin vähän fiilistellä kohta taakse jäävää Alvikia. Onhan täällä sellaista pientä puutarhaidylliä havaittavissa kerrostalojen keskellä. Kuvat otettu kännykällä joten sen vuoksi ei ihan parasta laatua.

Nyt taas blogiaktivoituminen tavoitteena!
//Noora

DIY Lehtikori

Nåniin... On tainnut olla pari harvinaisen kiireistä viikkoa sekä minulla, että Nooralla. Blogi on todella jäänyt sivuraiteelle, mutta olen toki ajatellut tätä paljon. Ei vain ole ollut hetkeä, enkä oikeen itseasiassa ole edes jaksanut tulla kirjoittelemaan mitään.

Siksi pitkästä aikaa ilmestyvän postauksen aiheeksi sopiikin laatikko. Tässä on tavallaan tullut kerättyä kaikki asiat yhteen boksiin viime viikkoina ja pohdittua monenlaista. Tässä vaiheessa elämää työpaikan vaihtaminen vaan on iso juttu ja varsinkin jos on viihtynyt samojen ihmisten seurassa vuosia, on vaihdos aina erityisen iso juttu. Osa sanoo, ettäpohdi tarkasti mitä teet, osa sanoo, että älä stressaa liikaa. Kyllä kaikki asiat sitten kuitenkin järjestyvät just niin kuin pitääkin.

Viime viikolla tuntui, että apua, en mä vaan mitenkään voi luopua tästä duunista (vaikka olin kaavaillut muutosta jo jonkin aikaa). Kaikki vaan oli jotenkin just hyvin, tuttua ja turvallista. Ja jotenkin ne pienet jutut, jotka välillä ärsytti, olikin oikeastaan aika kivoja.

Niinpä se uusi viikko sitten koitti kuitenkin. Oli aika pakata kimpsut ja kampsut ja siirtyä uudelle officelle. Niin paljon uusia ihmisiä ja asioita. Tuntui, että päähän ei mahdu enää mitään. Mutta toisaalta, yritti pitää mielessä, että joskus tulee (kait) se aika kun osaan tämän ja muut tulee kysymään multa : )

Mä en ala kuitenkaan kerätä mitään elämän muistoja tuohon kuvassa näkyvään laatikkoon. Antaa sen vaan olla symbolina tälle jutulle. Tuo on nimittäin uusi lehtikorini. Ostettu Pinosta Fredalta. Sen alle tulee vielä Clas Ohlsonilta ostetut pyörät ja tadaa! DIY Lehtikorini on valmis. Tykkään vaan niin paljon käytetystä puusta ja pitkään vanha viini- tai hedelmälaatikko on ollut unelmissa. Ei haittaa vaikka sanomalehdistä hieman irtoaisi mustaa väriä. Tämä laatikko on jo valmiiksi mullassa (tosin olen yrittänyt sitä puhdistaa painepesurilla).

Jos päiväduunissa vielä hieman pihalla, niin blogin parissa ainakin back in business. Ja täytyypä vastata hasteeseen, joka tuli Chic, Concervative and Chanel -blogin Lauralta :) 

/S