Same planet another world?

Sama planeetta, mutta eri maailma. Niin... siltä ainakin tuntui viime viikon pe-la välisenä yönä, kun rantauduin Suomeen Cannesista. Kone laskeutui puoli kaksi ja eikun vaan laukut kotiin ja veneelle. Oli kummallista nukahtaa veneen hyttiin, kun oikeastaan samana päivänä (kiitos pitkään jatkuneiden juhlien) olin ollut vielä Club by Albainessa Cannesissa Almodovarin tähtien seurassa...

Lähdimme poikaystäväni kanssa viikonlopun kestävälle purjehdukselle heti kun minut saatiin hereille : ) Meri oli niin ihanan rentouttava, mutta niin kylmä. Tuli vähän Cannesin aurinkoa ikävä. Kuitenkin onnistuin poltamaan nenänpääni, näkyvissä kun ei juuri muuta ollut villapipon, aurinkolasien ja takin kauluksen alta.

Suuntana olivat Porvoon lähisaaret. Matka Helsingistä purjeveneellä näihin maisemiin vei noin viisi tuntia. Tänään tiistaina matkustin Porvooseen uudelleen, mutta nyt autolla. Suuntana olivat hevoset ja Hagnäsin tila. Täytyypä jossain välissä tehdä postaus hepoistakin. Ovat nimittäin aivan kuin My Little Ponyja, niin suloisia karvakasoja!



Saari, jossa lopulta yövyimme on nimeltään Äggskär ja kuuluu Porvoon kaupungille. Näin alkukesästä paikalla ei ollut juuri muita kuin me, joten rauhallinen viikonloppu oli taattu.

Vanha romanttinen luotsiasema kuuluu nykyään Porvoon Urheilukalastajille, mutta oli nyt tyhjillään.

Sunnuntaiaamuna minua odotti tällainen aamiainen:

Lauantain ja sunnuntain dagens on pitkälti tässä. Henri Lloydin purjehdushousut ja takki sekä kuvasta nyt puuttuva kuoritakki. Erityisen mukavaa oli viettää päivä Niken lenkkareissa. Kolme päivää koroissa tuntui jaloissa!



Ihan vaan vertailun vuoksi edellisten päivien "vastaavaa" päivän asua:

Kivaa alkuviikkoa! Palailen blogin pariin heti huomenna! : )

/Salla

Pääsiäisen Valpolicella-viinifestarit

Vielä lisää Italia-päivitystä, koska tästä kohokohdasta on pakko kertoa :)!

Meidän Italian-automatkaan kuului yhtenä elämyksenä Palio del Recioto -pyöräilyfestarin kanssa samassa yhteydessä pidetty Festa dei Vini Valpolicella. Siis Valpolicella-viinien oma vuosittainen juhla.

Juhlat pidetään joka vuosi pääsiäissunnuntaina ja -maanantaina pienessä Negrarin kylässä, vajaan tunnin matkan päässä Veronasta pohjoiseen. Löysin tapahtuman sattumalta matkaa suunnitellessa, mutta jostain syystä tapahtumasta ei löydy lähes mitään tietoa englanniksi. Joidenkin viiniblogien mukaan Pohjois-Italian viiniturismi on aika kehittymätöntä, eikä esimerkiksi viinitiloille voi tuosta vain tupsahtaa ja vaatia maistelutuokiota. Myös viinifestareiden kävijäkunta oli lähes kokonaan paikallisia italiaanoja.


Festareilla oli upea tunnelma - paikalliset olivat varsin vauhdissa (kuten alla, öö, varmaan tango menossa), ja viini virtasi. Viinejä sai maistaa, ostaa laseittain tai pulloittain. Ja kojuista löytyi leipiä, juustoja, creppejä, risottoja ja meetwursteja festariruoaksi. Ei löytynyt makkaraperunoita. Ei sillä että oltaisiin etsittykään.


Pojat löysi tuurilla yhdeltä tuottajalta aivan upeaa viiniä: paikallista Amaronea. Todettiin yhdessä, että parasta punkkua mitä ollaan koskaan maistettu. Suomessahan vastaava pullo maksaisi ainakin 50 e, kun tuolla saatiin maksaa siitä 17 e. Huikeaa. Olisi pitänyt hamstrata useampi! Ja sitten vähän palan painikkeeksi paikallisia leipiä ja juustoja. Ei paha.


Kokeiltiin myös illan hämärryttyä ekaa kertaa matkustamista liftaamalla. Hotelliin oli joku vajaa 10 km matkaa, eikä millään jaksanut taipua kävelyurakkaan siinä vaiheessa. Eihän siinä muuta kuin tytöt tienvarteen hametta heiluttamaan ja pojat bussipysäkin varjoon piiloon! Varmaan tunti jouduttiin odottamaan, kunnes päästiin parin auton kyytiin. Toista ajoi ihana papparainen, jonka kanssa jo aiemmin yritettiin jutella, mutta kielimuuri oli korkea. Miksi iso osa italialaisista puhuu vain saksaa eikä englantia?

Kerrassaan mainio kokemus siis! Mietittiin vielä paluumatkallakin, että siinähän melkein pääsisi voiton puolelle, jos vuosittain kävisi festareilla hakemassa jonkin verran viinejä ja kuluttaisi niitä sitten ystävien kanssa vuoden mittaan. Mun laukku ainakin täyttyisi Amaronella sekä jälkkäriviini Recioto della Valpolicellalla. Recioto on Amaronen tapaan tehty kuivatuista rypäleistä, mutta sen sato korjataan myöhemmin, jolloin rypäleissä on enemmän sokeria.

Voih, koska on seuraava loma?

- erittäin ahkera graduntekijä Noora

Verona walking tour

Kuten eilen kirjoittelin, nyt seuraa vähän enemmän yksityiskohtia Italian-matkailusta. Mun yksi lempparikonsepti matkaoppaissa on kävelyreitti, joka on merkitty karttaan yhdessä kaikkien nähtävyyksien kanssa, ettei tarvitse itse alkaa miettimään optimaalisinta reititystä. Tää postaus on siis osoitettu niille, jotka on lähdössä tsekkaamaan Veronan jalkaisin. Kaupunki on ihana, kannattaa!!

Jos on aikaa vain päivä tai pari, ne kannattaa viettää vanhan kaupungin muurien sisäpuolella. Tässä reitti a la Jaakko, mun pienellä shoppauslisäyksellä :)


1. Ponte Scaligero -sillalta Castelvecchion linnan luota on upeat näkymät joen varteen. Jos pidemmän reitin haluaa, niin joen varrelta löytyy tosi kuvauksellisia maisemia paljon lisää.


2. Katua pitkin kävelemällä tulee nätille aukiolle, Piazza delle Erbelle, jossa on ravintoloita ja kahviloita. Aukio on loistava paikka bongailla tyylikkäitä veronalaisia kokoontumassa afterworkeille ja maistaa Veronan ykkösjuomaa spritziä! Oranssi väri tulee Proseccon, Camparin ja kivennäisveden sekoituksesta.


3. Aukion laidalla on Veronan korkein rakennus, kellotorni Torre dei Lamberti, jonka huipulle kiipeäminen maksaa muutaman euron. Ja mitkä näkymät!


4. Tämä paikka on pakko mainita: Caffe Colonialesta (osoite via Cairoli 6) saa maukasta ruokaa ja jotain sitäkin tärkeämpää eli ihania leivonnaisia! Söin tässä paikassa kaikista Italian ravintoloista täydellisimmän löytämäni jälkkärin, Nutella-tiramisun. Siis aivan täydellisen pehmeää ja suklaista, eikä mitään äklömakeaa.


5. Tässä kohtaa on Julian talo, jonka portin ulkopuolelle me tällä kertaa jäätiin myöhäisen ajankohdan takia. Sisäpihalla on parveke, jonne Romeo huikkaili serenadejaan, sekä Julian patsas, jonka rintoja hieromalla sinkkunaisten pitäisi uskomusten mukaan varmistaa onnekas rakkauselämä. Onneksi meillä ei nyt ollut tarvetta.


6. Shoppailukaduista ykkönen on Via Mazzini, mutta ympärillä on monia muitakin söpöjä katuja.


7. Veronan Arena-amfiteatterilla järjestetään mm. oopperanäytöksiä. Elämyksellinen paikka, mutta pahasti sään armoilla. Outi kertoi pari vuotta sitten istuneensa sateenvarjon alla kaatosateessa pari tuntia oopperaa katsellen. Oh dear, oli kai jäänyt Veronasta hieman erilainen kuva kuin meille!


Ah, tänne uudestaan!


- Noora

Pohjois-Italia road trip

Terveisiä Cannesista! Meillä oli upeat pari päivää Cannesin auringossa, upeita ruokia syöden ja tyylikkäitä ihmisiä bongaillen. Pedro Almodóvarin The Skin I Live In oli suosittelemisen arvoinen, tyypilliseen tapaan koukuttava juonen rakennus ja esteettisesti kauniisti kuvattuja kohtauksia. Sallan voittaman luksusreissun sisältöön pääsee tosiaan tutustumaan paremmin täällä.

Nyt vähän postausta meidän road tripista Italiassa parin viikon takaa, vastauksena päivityspyynnön esittäneille :).

Viikon reissuun mahtui tiukka ohjelma: Bergamo-Saló-Verona-Negrar-Venetsia-Milano-Bergamo. Onneksi välimatkat oli ihan siedettäviä, vaikka vähän joutuikin autossa aikaa viettämään. Jos joku ihmettelee, että miten me jonnekin Bergamon pikkukylään lennettiin, niin kyseessä oli Ryanairin halpalento Lappeenrannasta. Mikäs siinä kun suoralla lennolla pääsee, eikä tarvitse ikuisuuksia jonotella jättikentillä!


Salósta olin kuullut, että se on Gardan rantakylistä se kaikista vähiten seniorimesta, joten käytiin siellä kävelyllä ja lounaalla. Ranta oli kaunis, mutta jos esim vertaa Kroatian saarten rantakyliin niin... mulla on omat suosikkini jo valmiina :) Oli kuitenkin hauskaa nauttia järvimeiningistä ylittämällä Garda autolautalla.


Verona sen sijaan onnistui nappaamaan kai meidän kaikkien neljän reissaajan sydämet. Siellä oli jotenkin niin hyvä tunnelma, ja Veronan vanha kaupunki oli tosi söötti. Ja Romeon ja Julian tarina tietenkin tuo oman romanttisen lisänsä.


Venetsia oli myös kiva. Mutta jäi vähän sellainen olo, ettei nyt sitten tarvitse mennä uudestaan, kun se on kerran nähty. Kovat hinnat, turistien määrä ja puistottomuus ehkä hieman häiritsi.


Bologna taas oli ihan mukava paikka, tosin ei sinnekään varmaan tule uudestaan mentyä. Italian ruokapääkaupunkina tunnettu paikka ei ainakaan lyhyellä visiitillä erottautunut ruoan suhteen mitenkään erityisesti. Maailman vanhin yliopisto huokui kyllä arvokkuutta.


Milano ei ollut ollenkaan niin paha kuin mitä oltiin kuultu; että se on vain teollisuuskaupunki, jossa ei ole mitään nättiä. Höpsis! Onhan sielläkin tosi kaunis keskusta ja kivoja alueita, kuten se Naviglien kanaalialue. Ehkä kaupungissa ei ole sillä lailla yhtenäistä arkkitehtuurista lookkia kuten vaikka Venetsiassa, mutta toisaalta kokoluokkakin on aika eri, ja toka maailmansota ymmärrettävästi otti veronsa vanhojen talojen muodossa.


Laitan alkavalla viikolla lisää kuvia ja tietoja noista Italian paikoista, niin jää vinkit talteen ennen kuin unohtuvat. Nyt kaikki jännäämään, josko saataisiin uudet torijuhlat Kaurismäen Le Havren myötä! Se oli jo filmifestivaalin kriitikkoraadin suosikki. Kohta nähdään, mitä De Niro, Thurman, Law ja kumppanit on tykänneet!

-Noora

Kauneusilta

Tänään on ollut harvinainen kauneusilta. Minä, joka tähän päivään asti en ole omistanut edes kynsiviilaa, olen alkanut hoitaa kynsiäni. Hankin tosiaan viime viikolla Biosculpture -geelikynnet ja nyt oli ensimmäisen viikkohuollon aika. Ostin mukaani hoitosetin ja tänään levitin sitten ensi kertaa värittömän päällyslakan kynsien päälle. Ensi viikolla on aika poistaa lakka ja levittää täysin uudet kerrokset. Biosculpture on kuulemma täysin ainutlaatuinen erityisesti kynnen kunnon kannalta. Mikäli kynsiin kyllästyy, ne voi ottaa pois huoletta ja oma kynsi on parempi kuin ennen. Ainakin näin kynsiensikertalaiselle nämä lupaukset kuulostavat erittäin hyvälle.

Kävin myös ripsihuollossa. Koukutuin viime syksynä ripsien pidennyksiin. Pidin pienen tauon vuoden alussa ja nyt pari viikkoa sitten laitatin takaisin. Olen ollut erittäin tyytyväinen Health & Beauty Clinicin ripsiin. Löysin paikan alunperin kavereiden suosituksesta ja ei ole tarvinnut pettyä kertaakaan. Tällä kertaa ripset laittoi minulle Martina. Mikäli siis kaipailette loistavaa kauneushoitolaa Helsingin keskustasta niin tämä löytyy Kampista!

Nyt on aika siirtää blogi loppuviikoksi Etelä-Ranskaan! Cannes kutsuu! Minun ja Nooran päivityksiä siis seuraavat kolme päivää Cannes Experience with Electrolux -blogissa : )

/Salla

Leijonien seurassa

Niin se vain minäkin jotenkin eksyin näihin kultajuhliin... Löydätkö itsesi? Käy kurkkimassa täällä.





Lauantain bilehileet

Ennen kuin koko Suomi kerääntyy television ääreen peliä seuraamaan on aika tehdä nopea päivitys eilisistä herkuista ja herkkutytöistä tietysti myös. Oih, niin monet vieraat olisivat olleet kuvauksen arvoisia, mutta tässä mitä ehdin tallentaa.

Alhaalla olevissa kuvissa esiintyy Fifi, joka on pyörähtänyt blogissa ennenkin. Fifin talvityyliä voi käydä kurkkimassa täällä. Eikös ollutkin ihanan kimalteleva, mutta kuitenkin niin hillitty kokonaisuus.

PS. clutch on suomalainen  Lumi-laukku : )

Osan herkuista teki lähes samassa korttelissa majaileva Chjoko!

Ja kukas se tässä onkaan?! Pää puuttuu, vaikka ei siinäkään mitään vikaan olisi ollut.

Kuvassa on siis Noora. Yhdessä jo pääsimme fiilistelemään ensi tiistain matkaa. Cannes kutsuu tj 3!

Kurkkikaa Linnun ja minun postauksia, yritän saada tänään ulos seuraavan jutun : )

Nyt pelin pariin. Hyvä Suomi!

/Salla