Kaunis arjen harmaus

Olen aivan fiksautunut harmaaseen väriin sen kaikessa muodossa. Kunhan saan kuvia remontin jälkeisestä elämästä, tulette sen huomaamaan. Monet asuntoni materiaalivalinnoista ovat nimittäin harmaita. 

Harmaus taitaa kiehtoa myös asunnon seinien ulkopuolella. Vaikka ihana aurinko onkin ja saan siitä valtavasti energiaa, oli viime sunnuntaina upean raukea harmaa tunnelma. Palasin Primulan brunssilta ja Stockmann visiitiltä, jolloin kävelin Ruttopuiston läpi. Puisto tuntui kuin uinuvan ja missään ei oikeastaan ollut yhtään ihmisiä. Puista olivat lehdet jo lähteneet muutamaa keltaista väriläiskää lukuun ottamatta. Maa oli hieman mutainen ja koko paikka tuntui kuin odottavan talvea ja lunta. 

Huh, mitä fiilistelyä, mutta oli niin kiva tunnelma ja erityisesti sunnuntaifiilis. Hassua vaan miten keskellä kaupunkia voikaan olla päivällä niin hiljaista... Onneksi oli kamera mukana. 

Ihanaa viikkoa kaikille. Puolessa välissä mennään jo : )

/S

Synttäribrunssit

Minulla taitaa olla paljon syyslapsia ystävinäni, koska viime viikonloppuina olen viihtynyt huomattavan paljon syntymäpäiväbrunsseilla, eilen Primulassa ja viime viikolla Sunnissa. Ja itsekin olen lokakuun lapsi, joten brunssia sain myös itselleni viime kuussa, tosin ihan kotona.

Brunssit on oiva tapa nähdä kavereita muutenkin. Vaikkapa uusien matkojen suunnittelupalaveri on hyvä tehdä brunssin merkeissä, kuten ensi viikoksi olemme suunnitelleet. Ja eipä tarvitse syödä mitään ennen iltaa. Ja mitä aikaisemmaksi ajankohdaksi brunssin sopii, sitä nopeammin saa päivän käyntiin!

Ne todella hyvät paikat ovat vaan niin harvassa. Ja täynnä!

Sain ihanat synttäriruusut Marjutilta. 

Huomasimme viime viikonloppuna Primulan brunssilla, että olemme tainneet tulla vanhoiksi. Lähes kaikki kahdeksan hengen seurueesta olivat nimittäin viettäneet lauantai-iltaa ihan kotona. Minä Ikean huonekalujen kasauksen parissa, toiset esimerkiksi ruoan ja viinipullon ääressä. Oli siis ihana aloittaa yhdessä freessi sunnuntai ja juhlistaa ystäväämme Mariaa.

Kuulimmepa uuden viisaudenkin, jonka synttärisankari oli enoltaan saanut:

"Vanhetessa kapea lantio ja avara mieli vaihtavat paikkaa." (tai jotenkin näin se meni ; )

Oletteko samaa mieltä? Toivottavasti ei ihan vielä...

Ja herra H:n tarjoilemaa brunssia <3

Ja viikonlopun ruokailut huomaa kyllä maanantaina. Ennen lounasta maha kurnii jo. Mietimme tänään työkaverini kanssa sekoaako maha siitä, että syö aamiaista ja haluaa vain enemmän ruokaa. Olisiko parempi olla vaan syömättä aamulla? Vaikka aamupalan nimeen aina hehkutetaankin, minulla se liittyy oleellisesti viikonloppuihin ja lomaan. Täytyy myöntää, että lähden yleensä töihin pelkkä appelsiinimehu vatsassani. 

Seuraaviin brunsseihin vielä viisi päivää... jaksamista työviikkoon!

/S

Erilainen moto

Oho, mihinkäs se aika hävisikään! Selailin nettiä aika päättömästi, ja hupsista kun pari tuntia vain vierähti. Mitäs tykkäätte tästä? Ehkä toinen ekstreme, Sallatyylisen Vespan edustaessa toista ääripäätä. Tjaa, taitaa kestää jonkin aikaa ennen kuin tämä Joey Ruiterin Moto Undone tulee massatuotantoon. Huomionarvoista moottoripyörän käyminen täysin sähköllä!

On jotenkin niin piristävää nähdä muotoilua, joka täysin poikkeaa totutusta. Vaikkei noin simppelin näköisessä pelissä ehkä ole kaikki mukavuustekijät ihan kohdallaan, niin tyyliä löytyy!

/Noora
(kuvat The Coolist)

PS Ensi viikolla Suomeen, yey! Siis minä, ei moto.

Bruka Design

Sisustusbuumissa jatketaan! Koska en edelleenkään pysty ottamaan kodistani kuin kaaoksen täyttämiä kuvia, paljastan hieman mitä olen netin uumenista viime aikoina bongaillut. Yksi ihastukseni kohde on nimittäin tällä hetkellä Bruka Designin huonekalut. Ruotsalainen brändi on varmaan monille tuttu ihan huomaamattaan. Bruka Design nimittäin valmistaa purnukoita, joissa lukee esimerkiksi "godis", "jordgubbar" tai vaikkapa "mjölk". Näitä olen ainakin itse nähnyt vuosia monissa sisustusliikkeissä, kuten Papagenassa ja Porvoon pikku putiikeissa.

Vierailin taannoin Yrjönkadulla Benicossa ja näin aivan ihania huonekaluja ja erityisesti kivan sohvapöydän. Kauniin yksinkertainen pöytä oli valkoista puuta ja pöytälevy harmaata betonia. Siinäpä siis kodikkuutta ja teollisuushenkeä samassa tuoteessa!

Benicossa oli useita malleja esillä, mutta suurin osa huonekaluista on tilaustuotteita. Valitettavasti netistä ei löytynyt haluamaani sohvapöytää. Se oli kuvan pöytää suorakulmaisempi, noin 120 cm pitkä ja 50 cm leveä. Lisäksi pöydässä on haluamani välitaso lehtiä varten.

Nuo kuvan purkit ovat muuten mielestäni kivempia kuin ne, joissa teksti on esimerkiksi punaisella. Mukavan yksinkertaista maalaishenkeä. Kakor-purkki sopisi myös minun keittiöni pöydälle. Eihän siellä aina tarvitse edes säilyttää pelkkiä herkkuja.

Betonisia unelmia siis uudessa pikku kodissani tällä hetkellä.
Kauniita unia!

/S

Lempikenkien jäähyväiset

Oih, tiedättekö kun joskus on joku ihana vaatekappale, josta ei millään haluaisi luopua? Mun rakkaat mieskengät sai vihdoin viime viikolla pohjan läpi menevän reiän, joten roskiinhan ne oli pakko heittää. Sellaisia Primarkin 20 euron muovikenkiä ei oikein viitsi suutariinkaan viedä. Mutta ah, nää suosikkikengät on keränneet kehuja kadulla tuntemattomiltakin!

Viikonloppuna olikin aika etsiä jotain muuta tilalle. Käytiin läpi kaikki kaupat mitään löytämättä, koska olisin mielelläni halunnut jotain hyvin samanlaista tilalle. Mutta vikana oljenkortena tsekkasin läheisen Scorettin, ja sieltä löytyi vihdoin jotakin riittävän samanlaista.

Mieskenkien aikakausi siis jatkuu. Nää on kaikki ihan androgyynejä - isommassa koossa sopisi hyvin miehelle. Pitääpä koittaa muilla keinoin näyttää nätimmältä kuin tukholmalaispojat ;)

/Noora

Pikkuhiljaa hyvä tulee...

Hei taas munkin puolesta! Mun bloggaus on ollut aivan surkeaa viimeiset pari viikkoa. Toissa viikolla oltiin tosiaan Kreikassa ja nyt viime viikon olen ollut remonttimies. Home sweet home on vaatinut kaiken vapaa-aikani.

Pääsin viimein viime viikon torstaina muuttamaan uuteen asuntoon. Ihana kaksio, 56 neliötä, Punavuoressa. Viimein! Reilun kolmen kuukauden odotus palkittiin ja torstaina Kuljetusliike Forsmanin miehet roudasivat kamppeeni Kalliosta Punavuoreen. Melkein kyynel silmässä lähdin torstaiaamuna töihin ja jätin vanhan kotini, oman koloni viimeisen kuuden vuoden ajalta. Töistä palasin uuteen kotiini. Kaaoksen keskelle...

Tavarat tuskin tulevat olemaan paikallaan hetkeen. Myin kaikki vanhat huonekalut paitsi sohvan ja pari muuta juttua. Vanha sänky ja ruokapöytäkin saavat vielä lähteä uusien tuulien tieltä. Niinpä kaaos vallitsee. Kaikki kamat ovat edelleen muuttolaatikoissa ja kaivelen epätoivoisesti aamuisin jotain päälle pantavaa. Kasasinkin pienen "survival-laatikon" jonka turvin aion pärjätä kunnes tavarat ja vaatteet ovat helpommin löydettävissä. Tosin makuuhuoneen uudet kaapistot saapuvat vasta kuukauden kuluttua. Täytyy siis aloittaa järjestely eteisestä ja yrittää saada jotain tolkkua tähän hommaan. Huomiseksi olenkin suunnitellut vierailua Ikeaan ja eteishankintoja, joista taannoin kirjoitinkin.

Sähkömies vierailee torstaina ja ainakin siivous vauhdittuu. Lievästi sanottuna pimeässä kämpässä ilman pistorasioita on ollut vaikea päästä remonttipölystä eroon.



Kuvituksena kesän viimeisiä tai oikeastaa syksyn ensimmäisiä hetkiä Mattolaiturilla muutama viikko sitten



Olen saanut suurta apua vanhemmiltani, jotka ovat kanssani siivonneet ja maalanneet koko viikon. Tänään lähtivät viimeisetkin lattiasuojat ja alta paljastui ihana uusi harmaa lattia. Paljon sisustuspostausta siis pian luvassa : ) Ja se kodin sydän, keittiö, asennettiin viimein lomani aikana. Kohta näette vastaako suunnitelma toteutusta. Täytyy sanoa, että ainakin itse olen mielettömän tyytyväinen!

Nyt nukkumaan! Huomenna uusi remppapäivä. Vielä on nimittäin ikkunan pokia maalaamatta, tosiaan kaikki eteiskalusteet ostamatta, kylpyhuone siivoamatta ja... lista on loputon. Ainakin viimein majailen uuden kattoni alla. Ihana fiilis!

Mahtavaa viikkoa!

/S

 

Fotografiska

Helou helou!

Olin parin kaverin kanssa tutustumassa vihdoin viimein Fotografiska museetiin. Siellä on tällä hetkellä esillä ihastuttava Nick Brandtin näyttely Afrikan villieläimistä. Kuvat ei ole perinteisiä luontokuvia, vaan pikemminkin eläinyksilöiden muotokuvia. Mutta siis mikä on mennyt evoluutiossa pieleen, jos ihmisen mielestä leijonat on kovin söpöjä ja pörröisiä?

 

Lisäksi Fotografiskassa oli Helen Levittin näyttely New Yorkista eri vuosikymmenillä, sekä Martin Bogrenin kuvia lapsuudenmuistoistaan Skånesta. New York oli täynnä elämää kaikilla vuosikymmenillä, mutta kuvat Skånesta oli masentavampia kuin todellisuus, uskoisin.

Eläinkuvat oli joka tapauksessa ehdoton ykkönen. Ja jos kakkosen saa valita, niin Fotografiskan yläkerran kahvila on tosi tunnelmallinen! Näin talvella kun on pimeää ja avarista ikkunoista näkyy Djurgårdenin valot. Ja itse on mukavasti ja lämpimästi nauttimassa pientä syötävää. Ah. Suosittelen!

/Noora