En ole ehkä koskaan lukenut kirjaa, joka alkaisi niin masentavasti kuin tämä. Kirjan alussa kerrotaan jenkkiherrasta, joka on freelance-kirjeenvaihtajana Pariisissa, mutta jonka uutisarvottomia artikkeleita lehdet eivät enää osta, ja joka on näin ollen henkilökohtaisen konkurssin partaalla. Vaimo on muuttanut kerrostalon naapuriasuntoon rakastajansa kanssa, mutta käy kuitenkin päivittäin vierailulla, koska tämä tyyppi on niin surkea, että edelleen rakastaa vaimoaan eikä halua ottaa avioeroa. Herra elättää vaimoaan ja tämän rakastajaa viimeisillä rahoillaan. Lapset taas eivät suostu tapaamaan tyyppiä edes rahasta. Miten kurjaa! Kaikki mitä elämässä on, on huonosti.
Mutta alusta kun pääsi, kirja osoittautui todella elämäntuntuiseksi. Vaikkakin surulliseksi. Kirjailija kutoo erilaisia kohtaloita ja tapahtumia jännästi yhteen. Menetettyjä mahdollisuuksia, menetettyjä rakkauksia. Kirjan pointti kiteytettynä: carpe diem!
Mukavaa viikkoa para todos, Noora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti