Kiitokset Tarjalle vinkistä mennä katsomaan Hel Yesin tapahtumaa Tukholmassa. Oli ehdottomasti inspiroiva kokemus.
Elämysiltaan kuului etukäteiskuvauksen lupaama tanssiesitys, kolmen ruokalajin illallinen ja designia - kaikki suomalaiseen tyyliin. Karjalanpiirakat, lihasoppa ja Runebergin torttu oli valmistettu kivalla twistillä. Ilta alkoi kalevalaismystiikalla ja suoraan sanottuna synkällä tunnelmalla. Kirkkorakennus oli hämärästi valaistu ja karvaturkkisen metsänmiehen pukuun pukeutunut ja kuin alkoholihuuruissa örisevä tanssijamies sai ruotsalaisvieraalta kommentin "typisk finländare".
Hmm, toivotaan, että sen ruotsalaisherran mielipide muuttui illan kuluessa ja tunnelman kohotessa.
Mikä yllätti minut erityisesti HelYes-ensikertalaisena oli tapahtuman yhteisöllisyys ja yleisön mukaanotto mukavalla konstailemattomalla tyylillä. Alkusnapsia tarjoiltaessa meiltä pyydettiin, että pöytäseurue muistelisi jonkin juomalaulun ja laulaisi sen ennen snapsin ottoa. Pöytää ei oltu katettu valmiiksi, vaan pöytäseuralaisiin pääsi ottamaan ensikontaktia myös lautasia jaellen. Pääruokakeitto tarjoiltiin suuresta padasta, ja kustakin pöydästä yhden henkilön piti mennä hakemaan kasarillinen soppaa ja jakaa muille.
Osa vieraista pääsi myös osallistumaan taiteen tekemiseen, kun tanssijat tulivat hakemaan suomalaisen tangon vietäväksi. (Snif, mä en ollut noiden onnekkaiden joukossa. Tulipa pitkästä aikaa tanssivieroitusoireita kun katseli muiden menoa.)
Hel Yes toi mukavaa suomalaista konstailemattomuutta ja lämpöä. Välillä ärsyttää sellainen ruotsalainen tyyli olla aika olevinaan. Onko kylmyys ja kopeus jotenkin muodikasta, häh? Antto Melasniemi oli loistava suomalaisuuden sanansaattaja toimiessaan illan aikana kokkina, tarjoilijana, kosketinsoittajana ja laulajana, täydellä sydämellä.
Kaiken kaikkiaan, tosi mukava ilta! Kenties osasyynä myös loistava päivä, vintagelöytöineen, baareineen ja kahviloineen... siitä lisää myöhemmin, nyt nukkumaan.
Ahkeraa viikkoa everyone!
/Noora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti