Koskakohan olisi viimeksi tullut luettua kokonainen kirja, joka ei liity koulujuttuihin? Ei tainnut edes joululomalla tulla viimeisteltyä yhtään opusta kannesta kanteen. Lontoossa sentään ehdin lukea pari.
Nyt mun täytyy tunnustaa. Olin pari viikkoa sitten eräässä helsinkiläiskahvilassa (nimi jääköön mainitsematta), johon olin saapunut epähuomiossa tuntia aiemmin kuin monelta oltiin kavereiden kanssa sovittu. Istuin siinä pöytään ja tarjoilija tuli korjaamaan edellisen jäljiltä pöytää. Pöydälle oli jätetty sekainen Hesari ja sen alta paljastui kirja. Tarjoilija kysyi, olivatko ne minun. Päädyimme siihen, että ne olivat unohtuneet edelliseltä. Nappasin kirjan - siinähän hyvää tekemistä siksi aikaa kunnes kaverit tulevat!
Kirja vaikutti ensimmäisten sivujen perusteella ihan mulle tehdyltä. Ja kun kaverini saapuivat, en voinut enää olla ottamatta kirjaa mukaani ja lukea loppuun! Kenties kirja oli jätetty tarkoituksella seuraavalle, kun omistajaa ei kuulunut. Suurimmat anteeksipyyntöni, jos näin ei ollut. Tarkoitukseni on palauttaa kirja kahvilaan joka tapauksessa. Ainakin se sai hetkeksi hyvän kodin :)
Asiaan, Anna Gavaldan lyhykäinen novellityylinen kirja oli ihanan kepeää luettavaa siinä kahvilassa istuskellessa ja kavereita odottaessa. Kirja kertoo sisarusporukasta, joka on matkalla häihin, mutta päättääkin irtautua arjesta ja unohtaa muiden ihmisten heihin kohdistamat odotukset. Kesäviikonlopun karkumatka siis.
Oli pakko tsekata jälkikäteen, mitä arvostelijat kirjasta kirjoitti silloin, kun se viime kesänä Suomessa julkaistiin. Ja aika samanlaisia fiiliksiä kuin mullakin: olisi tehnyt mieli lukea enemmänkin, varsinkin kirjan henkilöiden lapsuudesta ja nuoruudesta. Mutta jos ajattelee kirjaa novellina, jossa kaikkea ei olekaan tarkoitus avata jokaisen henkilön puseron napin väriin saakka, niin on kirja oikein kepeää luettavaa. Kirjailijalla on mukava ironinen tyyli, joka sai mut ainakin nauramaan, ja kirjassa on selkeä sanoma. Go before it's too late!
t. Noora
PS Tänään Raflassa fashion-kirppis klo 12-15. Sinne!
Nyt mun täytyy tunnustaa. Olin pari viikkoa sitten eräässä helsinkiläiskahvilassa (nimi jääköön mainitsematta), johon olin saapunut epähuomiossa tuntia aiemmin kuin monelta oltiin kavereiden kanssa sovittu. Istuin siinä pöytään ja tarjoilija tuli korjaamaan edellisen jäljiltä pöytää. Pöydälle oli jätetty sekainen Hesari ja sen alta paljastui kirja. Tarjoilija kysyi, olivatko ne minun. Päädyimme siihen, että ne olivat unohtuneet edelliseltä. Nappasin kirjan - siinähän hyvää tekemistä siksi aikaa kunnes kaverit tulevat!
Kirja vaikutti ensimmäisten sivujen perusteella ihan mulle tehdyltä. Ja kun kaverini saapuivat, en voinut enää olla ottamatta kirjaa mukaani ja lukea loppuun! Kenties kirja oli jätetty tarkoituksella seuraavalle, kun omistajaa ei kuulunut. Suurimmat anteeksipyyntöni, jos näin ei ollut. Tarkoitukseni on palauttaa kirja kahvilaan joka tapauksessa. Ainakin se sai hetkeksi hyvän kodin :)
Asiaan, Anna Gavaldan lyhykäinen novellityylinen kirja oli ihanan kepeää luettavaa siinä kahvilassa istuskellessa ja kavereita odottaessa. Kirja kertoo sisarusporukasta, joka on matkalla häihin, mutta päättääkin irtautua arjesta ja unohtaa muiden ihmisten heihin kohdistamat odotukset. Kesäviikonlopun karkumatka siis.
Oli pakko tsekata jälkikäteen, mitä arvostelijat kirjasta kirjoitti silloin, kun se viime kesänä Suomessa julkaistiin. Ja aika samanlaisia fiiliksiä kuin mullakin: olisi tehnyt mieli lukea enemmänkin, varsinkin kirjan henkilöiden lapsuudesta ja nuoruudesta. Mutta jos ajattelee kirjaa novellina, jossa kaikkea ei olekaan tarkoitus avata jokaisen henkilön puseron napin väriin saakka, niin on kirja oikein kepeää luettavaa. Kirjailijalla on mukava ironinen tyyli, joka sai mut ainakin nauramaan, ja kirjassa on selkeä sanoma. Go before it's too late!
t. Noora
PS Tänään Raflassa fashion-kirppis klo 12-15. Sinne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti